Edellisessä kurssipostauksessa tarkoituksenani oli kokeilla tehtävänannossa listattujen avointen oppiresurssiprojektien luokittelemista Tuomen raportissaan hahmotteleman kolmitasoisen mallin mukaan. Tuomen mukaan oppiresurssien avoimuudelle voidaan määritellä kolme tasoa. Tasot ovat järjestyksessä

  1. Pääsy ja saavutettavuus

  2. Oikeus ja mahdollisuus hyödyntää resurssia täysipainoisesti

  3. Oikeus muokata, uudelleenpaketoida ja jalostaa resurssia edelleen
Vaikka esimerkkiprojektit ovatkin tekniseltä toteutukseltaan, oppiresurssien muodoltaan tai kohderyhmältään toisistaan poikkeavia, kolmitasoisen mallin mukaan ryhmiteltynä ne eivät juuri eroa toisistaan. Kakkostason kriteerinä olen pitänyt sitä, että oppija voi käyttää resurssia halutessaan myös formaalin tutkinnon hankintaan.

Taso 1 Taso 2 Taso3
MIT OpenCourseWare X X
OpenCourseWare Consortium X X
OpenLearn X X(*) X
LeMill X X
Connexions X X
Wikiversity X X(**) X

Kaksi taulukon solua olen merkinnyt tähdin -- niistä hieman myöhemmin.

Esimerkkiprojekteista MIT OCW ja Opencourseware-konsortioon kuuluvien yliopistojen kurssit ovat itselleni kaikkein tutuinpia, etenkin kurssit joista on ollut saatavissa luentojen ääni tai videotallenteet. Monia MIT:n luennoitsijoita kuuntelee ilokseen, esimerkiksi 9.00 Introduction to Psychology-kurssia voin suositella lämpimästi kaikille -- vaikka työmatkakuunneltavaksi jollei muuten. Tietojenkäpistelyihmisten pitää jo yleissivistyksen vuoksi tsekata legendaarinen 6.001 Structure and Interpretation of Computer Programs, vuodelta 1986 peräisin olevine luentovideoineen.

Kumma kyllä, OCW-konsortioon ei kuulu ainuttakaan suomalaista yliopistoa. Luulisi, että ainakin teknisluonnontieteellisellä puolella riittäisi mielenkiintoa oppiresurssien jakamiseen ja yliopistojen keskinäiseen yhteistyöhön; onhan MIT etunenässä näyttämässä esimerkkiä.

Connexionsia en tuntenut tätä kurssia ennen edes nimeltä. Harmin paikka, sillä jo heti etusivulla näkyy pari kurssia, joista olisi voinut olla apua jo aikaisessa vaiheessa opintojani. Pitänee jossain vaiheessa kokeilla päntättyjen tietojen verestämistä Collaborative Statistics ja Applied Probability -kurssikirjojen avulla.

Connexions-palvelusta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että palveluun tallennettavat oppiresurssit kuvaillaan Connexionsia varten kehitetyllä CNXML-kuvailukielellä. Kaikki oppiresurssit ovat siis rakenteisia dokumentteja, joiden sisältöjä voidaan yhdistellä vapaasti erilaisiksi kurssikokonaisuuksiksi. Toimivien kurssikokonaisuuksien koostaminen valmiista paloista ei liene kuitnekaan aivan yksinkertaista, sillä vaikka sisältö olisikin valmiina, esitysjärjestyksen miettiminen kurssin kohdeyleisölle sopivaksi vaatinee paljon miettimistä ja pegagogista kykyä.

Isosta-Britanniasta peräisin olevan Open Universityn tunsin muista yhteyksistä jo ennestään, mutten tiennyt että myös OU ylläpitää avoimia oppimateriaaleja jakavaa sivustoa. Kurssikohtaiset LearningClub-keskusteluryhmät on OpenLearn sivuston OCW-kursseista erottava ominaisuus -- tosin ne muutamat vilkaisemani keskusteluryhmät olivat kaikki tyhjiä. Ehkäpä kyseessä on sivuston uusi ominaisuus, eivätkä käyttäjät ole vielä ottaneet keskusteluryhmiä omakseen.

Lemill oli minulle nimeltään tuttu, mutten ole aiemmin tutustunut siihen tarkemmin. Tähän asti olen jostain syystä ollut siinä uskossa, että palveluun kaivataan vain peruskoulu/lukiotasolla sovellettavissa olevia oppimateriaaleja mutta todellisuudessa kaikentasoinen materiaali lienee tervetullutta. Lisäksi olen ajatellut, että palvelu on tarkoitettu ensisijaisesti opettajille, ei niinkään itsenäisille oppijoille. Tämä käsitys jäi minulle voimaan, vaikka joltain Lemillin sivulta olinkin lukevinani, että oppiresurssit ovat sekä itsenäisten opiskelijoiden että opettajien käyttöön.

Wikiversitystä tulen kirjoittelemaan myöhemmissä kurssipostauksissa.

Lopuksi taulukon tähdistä. Yksikään esimerkkiprojekteista ei tarjoa virallista mahdollisuutta hankkia tutkinto itsenäisesti avoimia oppimateriaaleja opiskellen. Wikiversityssä kuitenkin mainitaan, että jotkin verkko-opintoja tarjoavat yliopistot käyttävät opetuksessaan avoimia oppimateriaaleja ja niihin opiskelijaksi hakemalla itsenäinen opiskelija voisi hankkia virallisen todistuksen oppimastaan, vaikkei voisikaan osallistua perinteiseen yliopisto-opetukseen esimerkiksi asuinpaikkansa takia. Ilmeisesti Wikiversityn puuhaihmisten pitkän tähtäimen suunnitelmana olisi hankkia Wikiversitylle viralliset akkredointioikeudet, jolloin tutkintojenkin myöntäminen tulisi mahdolliseksi. Tätä kehitystä on mielenkiintoista seurata -- kannattaa lukaista läpi aiemmin linkittämäni sivun keskusteluosuus. Open University on myös täysin etäopiskeluun perustuva yliopisto, joten halutessaan opiskelija voi hankkia itselleen virallisen tutkinnon, mutta pelkästään avoimia oppimateriaaleja opiskellen se ei onnistu. OpenLearn -ympäristön oppimateriaalit lienevätkin ikäänkuin maistiainen Open Universityn koko kurssitarjonnasta ja siten houkuttelevat itsenäisiäopiskelijoita hankkiutumaan virallisesti OU:n opiskelijoiksi.