Ylä-Kotolan & Arain visioinnit (media)teknologian sulautumisesta ruumiiseen ovat synnyttäneet odotetusti kriittisiä kannanottoja UM05-kurssilaisten blogeissa. Pelkona on, että intiimin lähelle tulevaa teknologiaa käytetään yksilöiden kontrolloimisessa tai vähitellen ihmisistä tulee teknologian orjia niin ettei jokapäiväisistä toimista selviytyminen onnistu ilman teknologian apua.

Valvonnan mahdollisuuksien lisääntymisen luomista uhkakuvista olen samaa mieltä. Todennäköisesti kurssilaisten aikuisiän kestävän terrorismin vastaisen sodan varjolla voidaan yrittää saada läpi mitä mielipuolisimpia ehdotuksia ja ihmiset suostuvat vapautensa rajoittamiseen hiljaa hymisten - herrajumala, onhan kyse turvallisuudestamme!

Orjuuttaako teknologia?

Pelko teknologian orjuuttavuudesta tuntuu sitävastoin oudolta. Oman käsitykseni mukaan ihminen ja teknologia ovat aina kulkeneet rinnakkain, sillä ihmisyys itsessään perustuu teknologian hyödyntämiseen ja mahdollistaa lajillemme tyypillisen elämän. Aikojen saatossa teknologia vain on käynyt entistä hienostuneemmaksi mutta yhtä lailla karkea kivikirves ja puettava tietokone ovat teknologiaa. Eikö voitaisi siis todeta, että ihminen on aina pyrkinyt parantamaan toimintansa mahdollisuuksia teknologian avulla eikä nykyinen tilanne ole olennaisesti erilainen?

Yritän perustella mielipiteeni joka paikassa oikovan Heidegger-esimerkin avulla.

Heidegger ja modernin teknologian luonne

Heideggerin mukaan moderni teknologia on olemukseltaan kehystämistä. Varsin sekavana ajattelijana tunnettu Heidegger tarkoittaa tällä sitä, että tarkastelemme maailmaa teknologisen viitekehyksen läpi, jolloin maailma (luonto) näyttäytyy meille resurssina, joka on hyödynnettävissä. Näin esimerkiksi jylhä vesiputous näyttäytyy teknologisen viitekehyksen läpi katsottaessa loistavalta paikalta perustaa vesivoimalaito, jolla tuottaa sähköä.

Heidegger käsittää modernilla teknologialla teknologiat, joiden kehittämisessä luonnontieteellä on perustava rooli. Ennen luonnontieteissä tapahtunutta suurta harppausta, johon osallistuivat mm. herrat Bacon ja Descartes, teknologia oli Heideggerin mukaan luonteeltaan paljastamista, joka on toimintana harmoniassa luonnon kanssa. Esimerkiksi mainitsemani kivikirves ei olisi siis olemukseltaan kehystämistä vaan paljastamista.

Onko kaikki teknologia kehystämistä

Uhkarohkeasti haastan kuitenkin Heideggerin. Ajatellaan vaikkapa Välimeren alueen metsiä, joiden tuhoon johtanut ryöstöhakkuu alkoi jo myöhäispronssikaudella, jolloin jylhät setrimetsät katosivat laivojen ja temppeleiden rakennusaineiksi. Siispä luonto näyttäytyi resurssina jo myöhäispronssikauden ahneelle kauppamiehelle, jolla oli jo hallussaan välineet luonnon laajamittaiseeen hyväksikäyttöön eikä tähän tarvittu modernin luonnontieteen apua.

Heideggerin käsityksen mukaan kehystämistä ei voi paeta eikä moderni teknologia voi olla siitä vapaa, sillä kehystäminen on teknologian olemuksessa. Ihmisen tulisi kuitenkin tulla tietoiseksi kehystämisestä, jolloin teknologia asettautuu sille kuuluvaan rooliin - välineeksi - eikä ala määrätä elämäämme.

Avoin tie tulevaisuuteen

Suurin osa ennen modernia aikaa kehitetyistä teknologioista - poislukien kirjoitustaito - laajensivat yksinomaa ihmisen fyysisiä toimintaedellyktyksiä ja mahdollistivat selviämisen luonnon armoilla. Vasta ihmisen kehityshistorian kannalta mitättömän vähän aikaa sitten ihmiskunnan terävimmät ajattelijat ovat onnistuneet luomaan keksintöjä, joiden avulla ihmisen kognitiivisen kapasiteetin laajamittainen kasvattaminen on mahdollista. Ylä-Kotola & Arai viittaavat Douglas Engelbartin ajatuksiin ihmisen kognitiivisten kykyjen vahvistamisesta teknologian avulla.[s. 61, Uusmediatieteen perusteet]. Samansuuntaisia näkemyksiä on esittänyt myös koto-Suomemme hämmästyttävän tarkkanäköinen futurologi ja utopisti Erkki Kurenniemi lukuisissa artikkeleissaan.

Asko toteaa kommentissaan Juhan Pian vain puoliksi ihminen -merkintään olleensa aiemmin vilpittömän innostunut kyberutopioista ja myöhemmin tulleensa kriittiseksi kyborgifantasiossa maalailuille tulevaisuudenkuville. Itse olen kulkenut vastakkaiseen suuntaan, pienen askeleen humanismista kohti transhumanismia.

Aiheeseen sopivaa, leppoisaa loppukesälukemista Huxleyn ja Orwellin teknodystopioiden vastapainoksi on Esko Valtaojan Avoin tie - kurkistuksia tulevaisuuteen. Suosittelen.